Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin

Pannussa homeinen kahvi
Ja lattialla astia
Sade huuhtoo ikkunoita
Eipä tarvitse niitä itse pestä
Ei mikään enää lähtemästä estä

Mut oon kuin betoniin valettu polviin saakka
Seläs näkymätön tuhat kiloinen taakka
Vaik edessä ois enää yksi rasti
En tiedä jaksanko hautaan asti

Olen vankina täällä ikuisesti
Myös hautausmaata kiertävät aidat
Kun päättyisi viimein maallinen pesti
Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
Pidän sinusta mutten itseäni siedä
En tarvitse muita, sinusta en tiedä
Myönnän jos mä lähden
Sen teen vain itseni tähden

Kesäkengät ja liian suuri huppari
Pakkasessa lähikauppaan
Vain muutaman kaljan jälleen noudan
Jos lisää tarvin, niin hyvin joudan uudelleen

Kun muutoin kuitenkin vain lähinnä makaan
En kotoa poistu syyttä ainakaan
Unohtakaa minut, tahdon olla yksin
Synnyin suruun ja minut puettiin pettymyksin

Olen vankina täällä ikuisesti
Myös hautausmaata kiertävät aidat
Kun päättyisi viimein maallinen pesti
Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
Pidän sinusta mutten itseäni siedä
En tarvitse muita, sinusta en tiedä
Myönnän jos mä lähden
Sen teen vain itseni tähden

Olen vankina täällä ikuisesti
Myös hautausmaata kiertävät aidat
Kun päättyisi viimein maallinen pesti
Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
Pidän sinusta mutten itseäni siedä
En tarvitse muita, sinusta en tiedä
Myönnän jos mä lähden
Sen teen vain itseni tähden

Myönnän jos mä lähden
Sen teen vain itseni tähden