Kaupunkilapset

Mä nään sen kaiken, istun metrossa hiljaa
Pikkulapset juoksee vaunun päästä päähän kilpaa
Vilpitön riemu, jota harvoin näkee muissa
Leikki jatkuu latvaan asti, oksat kasvaa puissa
Murrosikäset vaununperällä kiroillaan
Kuori niin pirun kova, mut sisin häpee vaan vikojaan
Leijonat taulassa, keski-ikäsii sikoja
Juoppojen tylyt kommentit saa vanhuksetkin hikoomaan
Sörkän kohalt pari nistiä saapuu, toinen turvautuu tolppiin
Ja toinen turvalleen kaatuu.
Vanhempi nainen huutaa "Ylistäkää Jeesusta!"
Joku vastaa "Vitut, kirkko vikat sentit vie sulta."
Nuori maahanmuuttaja istuutuu vierustaan
kaivaa taskusta osotteen, sijaintia tiedustaa
Tunneli loppuu, ja vauhti hiljenee
Nousen ylös, kun pimeydestä pysäkki ilmenee

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Aurinkomme nousee pitkänsillan rannassa
Torit herää henkiin, mul on koko stadi vastassa
Jokaiset puut, puskat ja pensaat,
talot, seinät, Valot, köyhät ja kersat,
Sporat, metrikset, kellon alta mantalle,
Kluuvista kamppiin ja Mannerheimin patsaalle.
Helsinki, nimi pelkästään muusana
Kosketa mun taivasta, rakkaus meil on suuntana
Kesäyönä himaan kävellessä näkee kaiken,
tän kauneuden, tunnelman ja katukuva-taiteen
Hienosto perheen sekaan huittien ja hatsien
Täs on sulle pala totuut kaupunkilapsien

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Keskellä tätä kaupunkii pelleilin nuorena vuosii
Mä huusin aamuin näille kaduille "Hyvää huomenta Suomi!"
Ilman huolii löysin alkuni askelman, mä synnyin kaupunkiin
ja elän kaupunkilapsena. Kaupunkimaisemat muistuttaa niist
hetkistä pihoil, oli leikkii ja iloo, nyt ne elää teksteinä pihois
Pitäis kai viel huudella kaduille aamusin, nyt otat polkupyöräs
ja poljet vittuun tästä kaupungist. Nykyään ei tajuu mihin on kykenevä
aamuruuhkas säkin oot valmis heittämään pyyhkeen kehään.
Mut eipä seinät ympärillä käy ahdistaa stadissa.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Ullanlinnan vanhat kotikulmat ei hävii mielestä ajan kaa
Muistan kaikki kasvot naapureista lehdenjakajaan
Jäi seittemän vuoden jälet sinne näistä kengistä
Asun vieläki stadis, mut se siitä sporanpenkistä
Jäi taakse ne rakkaat talot ja porttikongit,
sporapysäkit, isot kirkot ja tornit.

Nää talot maalaa muistoja seinämiin
mikään ei peitä niit, mihinkään ne ei hävii

Autoi, dösii, raitiovaunuja,
Ihmisii, eläimii, itkuja, naurua
Sopivan vilkasta ja tapaturma altista
Stadissa, oma koti kullan kallis.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä